tavallaan perillä

Töpö

2012-01-20T11:13:00.000+02:00

Kiitos kun tulit talvi

2012-01-08T14:33:00.000+02:00

Talven ensimmäisenä oikeana pakkaspäivänä aurinko paistaa terävästi, kuten kuuluukin. Valo saa siirtelemään huonekaluja ja pyyhkimään pölyjä. Lihakset ovat väsyneet viikonloppukurssin useista joogaharjoituksista ja mieli tuntuu löytäneen takaisin kotiin. Unohdan peittää moottoritien pitsiverholla kuvia ottaessani mutta sitten oivallan, että jos tie ei häiritse minun silmääni tässä istuessani miksi peittäisin sitä kuvistakaan. Totta se on, ikkunani alla kulkee moottoritie! Niin se menee.

Tanelilta terveisiä.

Vuoden vaihtuessa sukelsin särjetyn jään kappaleiden seuraksi avantoon, katselin tähtiä ja join punaviiniglögiä niin että lainaemalimukit muuttuivat sinisiksi. Juoksin myös mäntyä ympäri otsalamppu kädessäni, jotta valokuvaajatoveri saisi hienoja valotuksia muistikortilleen (olisi päheämpää sanoa filmilleen mutta sehän ei olisi totta).

will you answer a call if you do not know who is calling
i guess the whole point of it all is that
we never know really

Kuunteluvinkkejä ja purnausta nuorisosta

2011-11-22T13:39:00.002+02:00

Terve. Haluan suositella kahta radio-ohjelmaa.

Juuri äsken loppui Eve Mantun pyhyyttä käsittelevä ohjelma, jossa oli kauttaaltaan hyviä fiiliksiä sekä minusta aika vaikuttava hiljaisuus noin keskipaikkeilta ostoskeskusta. (Tullee ihan pian kuunneltavaksi tänne). Laitoin ohjelman taustahöpinäksi kun taittelin vihkoja työn alla olevia kalentereita varten. Ajattelin tutustua aikaisempiinkin saman tekijän ohjelmiin sillä oli perin mukavaa kuunnella ihmisen kiireetöntä rupattelua siinä työskentelyn lomassa. Ihan kuin olisi viettänyt aikaa itseään laajemmassa ja paremmassakin seurassa.

Eilen illalla taas kuuntelin unisaduksi kirjailija Juha Seppälän Muumipapan fiktiiviset muistelmat, jonka voi kuunnella Areenasta vielä huomiseen keskiviikkoon kello kolmeentoista saakka. Hymähtelin useampaan kertaan vaikka piti yrittää nukkua ja mieleen nousi kaukaisia muistoja siitä miten minäkin lapsena olen tullut viedyksi sinne muumimaailmaan. Seppälä antaa asteen raadollisemman kuvan tästä muumifanien paratiisista mutta pystyin kyllä samaistumaan.

Ja koska molemmat edellä mainitut ovat Ylen tarjonnasta on minun luontevaa tässä yhteydessä tehdä tiettäväksi, että nuoruusvuoteni ovat lopullisesti ohi eli on turha enää koettaa laittaa minua nuorten kastiin, sillä minusta kehityksessä on mennyt jotain pahasti pieleen kun hälyttävän suuri osa nuorisosta laittaisi Ylen mainosrahoitteiseksi ja tuijottaisi mieluummin tositv-schaibaa ja Talenttia. Ymmärrän nyt täysin minulle aiemmin käsittämättömän vanhusten kärttyisyyden ja kovaääniset päivittelyt nuorison tilasta, sillä toisinaan sukupolvien väliset kuilut yksinkertaisesti ovat liian leveitä ja syviä, ja vieläpä täynnä verenhimoisia iilimatoja. Terveisiä vaan kaikille ammattikoululaisille, jotka päivittäin ajavat yhden pysäkinvälin bussilla energiajuomat käsissä - olisihan toki pikkuisen liian rankkaa kävellä se kolmisen sataa metriä tunnilta toiselle. Hurlumhei.

Ei silti, niin kai se on maailmanhistoriassa mennyt ja ehkä menee vastakin. Noin muutaman vuosikymmenen kuluttua ehkä luovutan ja tyydyn osaani menneen mailman fossiilijäänteenä. Vielä ei kuitenkaan maistu pölyltä kurkussa, paitsi siivouspäivinä.

Epilän kylpylä

2011-11-11T18:03:00.003+02:00

Kävimme tänään käyskentelemässä Epilänharjulla. Sattumalta törmäsimme yllättäviin raunioihin, joiden epäilimme liittyvän sota-aikaan, etenkin kun harjun päältä löytyi infotaulu vuosina 1941-44 harjulla sijainneesta ilmatorjuntayksiköstä. Lyhyen tiedonhaun jälkeen rauniot paljastuivat kuitenkin hieman omalaatuisemman rakennelman jäänteiksi, joiden olemassaolosta minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta. En ollut koskaan kuullut kenenkään paljasjalkaisemman tamperelaisenkaan puhuneen tästä Epilän kylpylästä - en edes Pispalan tunnelmallisissa kuppiloissa. Liekö harrastuneisuuden puutetta.

Olimme osuneet jääkaudella muodostuneeseen suppaan, jonka pohjalla lilluu tänä päivänä kirpeänvihreää vettä ja kaatunutta ryteikköä. Lammikon keskellä on pieni saari, jonne johtaa ruostunut valurautainen siltakehikko.

Ympäröivä maasto on täynnä sammalen peittämiä, osittain sortuneita betonikatoksia, joista törröttävän raudoituksen varassa roikkuu päänkokoisia betonimöhkäleitä, ja kauempana näkyy ympyrän muodossa aluetta kiertävää muuria. Lammen rannassa tönöttää graffiteilla koristettu torni, jonka sisällä nousevat kapeat portaat katolle.

Teollisuusherra Sixtus Syrjänen alkoi 1930-luvulla rakennuttaa tälle paikalle roomalaistyyppistä kylpylää hyötypuutarhoineen. Rakennushankkeen tarkoituksena oli työllistää Syrjäsen omistaman Oy Sahanterän väkeä, jolta työ oli vähentynyt pula-ajan tähden. Tähän hätään löytyneen lähdeaineiston eli Ylen Kadonnut Tampere -sivuston ja Wikipedian perusteella alue on ollut omenapuineen, marjapensaineen ja holvikaarineen sangen idyllinen paikka. Puoliympyrän muotoinen paviljonki ei ilmeisesti kuitenkaan koskaan valmistunut, eikä lammen syvyys riittänyt uimiseen, joten kylpeminenkin taisi jäädä vähiin.

Meiltä jäi tällä reissulla näkemättä Sixtus Syrjäsen asuintalon Rauhanlinnan pihalta kylpylään johtanut kivisilta, jonka pitäisi edelleen olla pystyssä aivan Porin radan tuntumassa. Itse Rauhanlinnan paikalla on nykyään rivitaloja, jotka Tampereen kaupunki rakennutti purkamansa rakennuksen tilalle joskus 1980-luvulla. Alue on Tampereen kaupungin omistuksessa, ja rauniot kaupungin virkistysalueella.

Tämä hämmentävä perjantaipäiväinen löytö kutkuttaa mielikuvitusta ja pakottanee minut sukeltamaan historiankirjoihin seuraavalla kirjastoreissullani. Rauniot saavat myös ihmettelemään minkä tähden jokin näin omalaatuinen osa Tampereen historiaa saa näivettyä rivitalojen, rautatien ja voimalaitoksen välisessä ryteikössä täysin vailla huomiota, omia aikojaan rapaantuen.

Epilän kylpylän raunioille pääsee seikkailemaan kääntymällä Pispalan valtatieltä Haapalinnan hotellin kohdalta Lielahden voimalaitokselle päin, alittamalla rautatien ja jatkamalla voimalan aidan viertä vasempaan, erilaisten katukiveyslaattojen ja betoniporsaiden säilytyspihana toimivan epämääräisen hiekkaläntin poikki harjua kohti. Tästä lähtee polku ylös rinnettä. Vasemmalla näkyy pian portaittain junaradan suuntaan laskeva betoninen muuri, jonka viertä pääsee laskeutumaan alas suppaan.

Vierailijoita

2011-11-06T14:51:00.000+02:00

Meiltä on löytynyt viime päivinä muun muassa kiintymystä, mustasukkaisuutta, pelkoa, hepulointia (sekin on tunne), ilonhypähdyksiä, turhautumista, kiukkua, yleistä epämukavuuden ärinää ja pohjatonta pettymystä kun uusi kaveri ei haluakaan leikkiä (kuvassa pettymys keskellä).

Vierailijoiden lisäksi meillä on uusi taulu, jossa on paapan joskus tuolloin filmiaikaan ottama kuva lokeista. Kävin eilen juttelemassa paapalle. Hautausmaat ovat hurjan kauniita pyhäinpäivisin kun kynttilöitä on melkein joka haudalla.

Löysin eilen sellaisen kiven, johon on kaiverrettu tikkukirjaimilla koruttomasti "Äiti". Siinä oli tosi monta kynttilää. Vaikutuin, ja tunnen rauhaa ja iloa sen vuoksi, että joku on ymmärtänyt tehdä sellaisen kiven.

Lokakuun taitteessa

2011-11-02T13:54:00.000+02:00

Pääkadun varrella täydessä kahvilassa ihmiset joutuvat istumaan lähellä toisiaan harmaaksi sävyttyneenä sunnuntai-iltana. Vaaleanpunaiseen pikeepaitaan ahtautunut tummahiuksinen nuorimies istuu pitkän pöydän keskivaiheille pöydän päiden ollessa varattuina. Rautatieaseman puoleisessa päässä kaksi naista keskustelee ilmeisesti pitkästä aikaa kunnolla keskenään. Mies juo kahviaan muualle katsellen mutta toinen naisista on selvästi vaivautunut tämän läheisyydestä. Jonkin ajan kuluttua mies jättää takkinsa tuolin selkänojalle ja poistuu. Vaivautunut nainen kumartuu kiihkeästi lähemmäs ystäväänsä ja alkaa selittää tälle nopeasti jotakin.

Maanantai-iltapäivänä kello kahden ja kolmen välillä kirjaston työskentelysalissa tuntematon mieshenkilö antaa estoitta pierujen soida muuten hiljaisessa tilassa. Muut eivät reagoi havaittavasti mutta nuorta vaaleatukkaista naista naurattaa joka kerta.

Keski-ikä Le Havren tiistain päivänäytöksessä on arvioitava noin kuudenkymmenen ikävuoden paikkeille. Arvokkaan näköinen valkotukkainen mies vaatii penkkirivin päässä istuvaa rouvaa pysymään aloillaan astuessaan tämän editse keskemmälle riviä. Miehellä on takkinsa alla kirkkaanpunainen villapaita ja kaulassa aistikkaasti aseteltu tumma huivi. Hänen seuralaisensa asua on vaikea muistaa.

Keskiviikkona ennen puolta päivää nuorehko selvästi lenkiltä palaileva pariskunta riitelee punatiilisen kerrostalon pihassa. Kaukaa näkee naisen alkavan murjottaa. Pari kulkee hieman erillään kohti taloa eikä nainen suostu kulkemaan ensimmäisenä ovesta miehen avatessa sen hänelle. Henkilöt katoavat talon sisään.

Tulevaisuus kämmenellä

2011-10-26T12:51:00.000+03:00

Tähän mennessä vuosien varrella kertyneistä ehdoton lempikalenterini on itse yhteen nidottu aavitosen kokoinen kankaalla päällystämäni järkäle, jossa oli vähän normaalia tulostuspaperia paksummat, päällystetyt valkeat sivut ja joka aukeamalla yhden viikon päivät. Vuosia taisi olla kaksi tai kolme, eli sama kirja kulki mukanani pari vuotta. Tämä oli joskus lukioaikana, tai yläasteen ja lukion taitteessa. Tapani mukaan tein seuraavan kalenterin ennen kuin edellinen loppui, jolloin hylkään vanhan ennenaikaisesti rakastuttuani uuteen versioon. Silti lempikirja oli käytössä pitkään ja rähjääntyi reissussa, täyttyen kaikenlaisesta muustakin materiaalista kuin päivittäisistä menoista ja ylöskirjatuista tunnelmista.

Olin joksikin aikaa unohtanut kirjojen sitomisen kokonaan, saaden viimeisen vuoden aikana valmiiksi vain yhden kirjan, johon siihenkään en ollut tyytyväinen sillä erehdyin tekemään päiväkirjaani tummansiniset kannet enkä erityisemmin pidä sinisestä väristä. Kuitenkin muutama viikko takaperin ystäväni pyysi minua tekemään itselleen työpäiväkirjan. Minä lupasin, ja sidoin, ja rakastuin taas. Nyt olen aivan pyörryksissä. Menen iltaisin malttamattomana nukkumaan ja aamulla riennän ensimmäiseksi vapauttamaan valmista kirjaa painon alta ja katsomaan miten kauniisti se aukeaa. Tauko teki hyvää. Oivalsin ennen päänvaivaa aiheuttaneita työvaiheita uudelleen ja olen pirun tyytyväinen itseeni. On ihanaa pitkästä aikaa luoda jotakin kaunista.

Uudelleen löytyneen inspiraation myötä otin urakakseni sitoa itselleni uuden lempikalenterin, joka seuraisi mukanani seuraavat pari vuotta. Eilen sain sen valmiina käsiini. Onnistuin, sillä tunnen jo nyt suurta kiintymystä kaksi päivää käytössä olleeseen toveriin, jonka olemuksessa on hiven lempeän samettista vakautta ja tomeraa, turvallista painon tuntua. Laukussa kulkee taas ystävä.

Kirjaa sitoessa tuntui oudolta pidellä käsissä ei nyt lähestyvää, vaan sitä seuraavaa vuodenvaihdetta, tai asettaa paikalleen joulukuun 31. päivä vuonna 2013. Aika kuluu. Asiat muuttuvat. Se tuntuu hyvältä.

leijailee

2011-10-21T22:33:00.000+03:00

Toveri työnsi tänään kuunneltavaksi Tuomari Nurmion viime vuonna ilmestyneen levyn Paratiisin puutarha. Loistokkaan hyvä levy, löytyy Spotifysta, suosittelen. Olin kuuntelemassa Nurmiota reilu vuosi sitten kun Pakkahuoneella järjestettiin Maailmantango-festarit, mutta silloin taisi olla vähän vanhempi tuotanto soitannossa ja huomiosta kilpailivat samalla M. A. Numminen sekä Pelle Miljoona. Tänään ollaan vain me kaksi, minä ja vanha kunnon Tuomari. Loistokasta.

Mestariotos

2011-10-17T21:52:00.002+03:00

Olin tänään vähän kävelyllä 33 vuotta vanhan Pentaxin kanssa. Linnoittauduin junaradan varteen kun huomasin raiteiden yllä palavan vihreitä valoja. En käsitä junia ohjaavien valojen logiikasta oikeastaan mitään mutta muistelin yleensä nähneeni punaisia silloin kun raiteella ei kulje junaa, joten toiveikkaana jäin odottamaan. Oli puolipilvinen, kuulas, hieman tuulinen syyspäivä. Tähtäilin kumpaankin suuntaan ennen kuin päättelin junan olevan todennäköisesti menossa siihen suuntaan, josta vihreät valot näkyvät. Jes, tuolta se siis tulee. Aurinko tuli välillä esiin ja katosi taas pilvien taa. Säädin aukkoa ja valotusaikaa sopiviksi (olen rakastunut niiden säätämiseen sillä en yleensä kuvaa järjestelmäkameralla) ja asettelin tarkennusta lähelle, kauas, puoliväliin. Jos odotan junan pääsevän tuohon niin kuva on täydellinen, ajattelin, ja tuohon siis tarkensin. Olin vähän hermostunut, junat liikkuvat välillä niin nopeasti, hetken tultua en ehtisi tottumattomuuttani vaihtaa enää säätöjä. Siksi tein kaiken valmiiksi etukäteen.

Nyt se tulee! Mutkan takaa kaarsi esiin yksinään sutjakasti liikkuva keltainen mikälie huoltoveturi matkalla keskustaan päin. Jes, jes, voi miten hyvin voi sopia keltainen pikkuveturi syksyn värjäämien puiden keskelle auringonpaisteeseen! Ihanaa! Onneksi jäin odottamaan! Tästä tulee loistava kuva!

Keskityin, pihtasin kuvan ottoa kunnes veturi ehti juuri siihen täydelliseen kohtaan tähtäimessäni, nyt.. nyt.. nyt painan laukaisinta, KLIK - ja mitään ei tapahdu.

Suljin ei ollut viritettynä, se oli kai itsekseen lauennut laukussa kävellessäni, sillä olen noudattanut M:n hyvää neuvoa aina virittää valmiiksi koska muuten se mestariotos jää ottamatta. Niinpä niin.

Häkeltyneenä vastoinkäymisestä taistelin saadakseni kameran vielä kuvauskuntoon seuraten samalla katseellani iloisesti ohitse liukuvaa veturia, ja räpsäisin kaiketi täysin ala-arvoisen paniikkiotoksen seuraavan mutkan taa loittonevan vaunun perään.
Saanette sitten nähdä sen kun filmi tulee kehityksestä joskus. Että sellaista.

Vappaapäiviä

2011-10-15T12:15:00.001+03:00

Terve.

Ajattelin jakaa kaksi linkkiä, jotka ovat olleet ahkeran klikkailun kohteena täällä päässä viime päivinä. Lisäsin ne tuonne sivupalkkiin mutta eihän sieltä kukaan mitään huomaa.

Ensinnäkin, ihastuttava Otto V. on, no, yksinkertaisesti: ihastuttava. Tutustutti minut läheiseen lähteeseen, jolta haen juomavetemme aina kun mahdollista. Myös jotain viatonta ja rehellistä herättää sisälläni mutkattomalla tavallaan olla olemassa. Ihana toveri. Vissiin keikalla Telakalla ensi tiistaina, menkää! Minä en pääse.

Toiseksi, Nuorgam, josta opin muun muassa, että Kim Heroldilla on lähes yhtä monta ryppyä otsassa kuin minulla. Sitten kun vielä opiskelen että kuka on tämä Kim Herold, niin olen varmaan taas asteen katu-uskottavampi. Virkistäviä juttuja noin muutenkin tarjoaa tämä NRGM.

Ei tällä erää muuta. Kaunista syyspäivää, toverit.

Pimeää tuli 19:03

2011-10-13T19:48:00.002+03:00

Sain sanoja Ritvalta.

1. kiireesti
Bussikuski ajoi kiireesti tuossa taannoin. Oli viisi minuuttia edellä aikataulusta kun nousin kyytiin ja kaasutti seuraavan pysäkin ohi vaikka näki jonkun juoksevan ja huitovan. Oli viimeinen lenkki työvuorosta. Keskustorilla lähti kotiin sinisessä puvussaan ja antoi paikan uudelle kuskille. Vilkaisemalla kuskin työvuoropaperia kojelaudalla voi ymmärtää kiireen kotiin jos vuoro on alkanut aamuviideltä ja mennään iltakuuden kohdalla. Mietin miltähän tuntuu tehdä kiireesti työtä, jonka suorittamiseen pitäisi aina käyttää täsmällisesti sama aika. Ehkä juokseva ja huitovakin olisi halunnut kiireesti kotiin. Minä yleensä haluan.

2. joskus
Joskus on epämääräinen ja kaukainenkin. Sitä voi määritellä lisäsanoilla: "Sitten joskus" vie eläkepäiviin sen mitä pitäisi tehdä nyt, "tässä joskus" voi olla huomenna tai ensi kuussa mutta ei ainakaan heti ja sillä voi luvata jotakin mitä ei oikeastaan haluaisi luvata. Kun jotain tapahtuu "aina joskus", se toistuu aina silloin kun on jokin täysin määrittelemätön ajankohta jossakin kohtaa elämää tai historiaa. "Silloin joskus" ei sekään kerro että koska, mutta menneeseen se viittaa. Oikeastaan, näin lähemmin tarkasteltuna, aivan loistava sana tämä joskus. Mukautuvainen ja liukas. Täytyy käyttää joskus.

3. matka
Matkassa on parasta lähteminen. Ja se välitila, kun ei ole vielä perillä. Asemahallit, junan odottaminen, irtautuminen, ehkä yksin oleminenkin. Olla matkalla on olla etäällä siitä mikä yleensä on lähellä. Matka tuo selkeyttä, perspektiiviä ja uusia ajatuksia. Matka on terveellistä.

4. lunastaa
Lunastaa paikkansa. Olla arvoinen. Antaa oikea määrä oikeaa lajia ja saada vastine. Lukea odotus ja olla siitä samaa mieltä. Tehdä sopimus.

5. hyytelö
Minttuhyytelön vihreä väri. Vihreät kuulat. Joulu. Pimeä. Kevät. Mintut parvekkeella. Täytyy suojata ne talveksi. Ensi kesänä taas minttuteetä.

Jos haluat sanoja, sano vaan.

Myrskyn alla

2011-09-13T22:35:00.000+03:00

Toisinaan itse kukin unohtuu epämukavaan asemaan

Kuuntelin juuri bussissa kuinka takanani istuva nainen jutteli puhelimeen siitä myrskystä, joka huomenna tulee. Jäin miettimään valtavaa mediaa, valtaisaa mediaa - mediaa, jolla on meihin valta.

Sen, mikä lukee lehdessä, täytyy olla totta.

syyskakofonia

2011-09-03T11:12:00.002+03:00

Olohuoneen puolelta kantautuu ehkä elektroninen sitra. Yritän kuunnella Sibeliuksen viulukonserttoa, sillä olen menossa ensimmäistä kertaa elämässäni klassisen musiikin konserttiin. Ihmettelenköhän sitten parvella istuessani taustalla häilyvien riitasointujen puuttumista?

Satoa on korjattu, ja perunaa vielä viisi ja puoli riviä nostamatta.
Palsta oli vain täksi kesäksi - koko pelto vedetään sileäksi kausien välillä eikä samaa kohtaa saa seuraavalle vuodelle. Tuo jatkumon puuttuminen ei tunnu sopivan siihen pitkäjänteisen kuopsuttelun ja hitaan kasvun ja kehityksen ja oppimisen maailmaan, johon olen nyt tutustunut.
Kesäkuussa ajattelin, etten jaksa alkaa parantaa kovin saviselta näyttävää maata kun en hyödy siitä työstä kuin yhden kesän. Siispä sinne vain peiteltiin pikkuriikkiset siemenet kastelun jälkeen tiiviiksi mudaksi muuttuneeseen maahan ja toivottiin parasta.
Kolmestakymmenestä kahdesta pavusta pintaan nousi yksi varsi ja lukuisista kylvetyistä riveistä kokonaista kaksi tummanpunaista, liian pitkäksi aikaa maahan unohtunutta retiisinnaattia. Porkkanoita kaivettiin rikkaruohojen keskeltä jo kymmenkunta mutta perin nuivasti oli tainnut maa antaa näiden kasvaa, koska jäivät parisenttisiksi. Maku oli kyllä oikea.

Saatuani maistaa lyhytjänteistä hyvää unelmoin paikasta, jossa kaiken saisi syksyllä kääriä lepoon talveksi tietäen, että siellä ne ovat sitten keväällä omilla paikoillaan. Tuohon voisi asettaa merkiksi kiviä: tästä nousevat ensimmäiset krookukset. Tähän turvetta, tuonne hiekkaa. Tähän hitto vie tuoli - ja siinä minä kököttäisin, mustasukkaisena vartioimassa tulevaa satoa.
Jonossa ollaan.

Not

2011-07-31T21:04:00.000+03:00

Nyt on pitkästä aikaa jopa avomielinen olo, joten sen kunniaksi ja teitä ilahduttaakseni ajattelin poimia tuollaisesta facebookissa kiertävästä rasti ruutuun -kyselystä kaikki ne kohdat, jotka eivät koske minua.

Siispä, tänä kesänä en ole: saanut uutta kaveria, uinut joessa, kirjoittanut postikorttia, sairastanut flunssaa, lukenut Harry Potteria, lähettänyt tekstiviestiä väärään numeroon, kerännyt simpukoita, ostanut kenkiä, tuhlannut yli kahta sataa euroa vaatteisiin, rullaluistellut, tappanut ampiaista, käynyt hammaslääkärissä, ostanut farkkuja, ollut kuumeessa, vahtinut lapsia, ajanut nurmikkoa, ollut piknikillä, käyttänyt Lacosten paitaa, ollut vaahtokylvyssä, käynyt Kreikassa tai Italiassa, käyttänyt korkokenkiä, leiponut, viettänyt synttäreitäni, ostanut Demi-kalenteria, käynyt Lapissa, kävellyt unissani, ajanut mopolla, nähnyt hirveä, kiikaroinut, ollut Stadikalla uimassa, myöhästynyt junasta, juossut yli viittä kilometriä putkeen, hukannut avaimiani, pelannut koripalloa, saanut syvää haavaa jalkaani, meikannut, ostanut minihametta, ampunut vesipyssyllä, heitellyt vesi-ilmapalloja, soittanut nuortenpuhelimeen, käynyt Serenassa, ostanut kumisaappaita, pelannut biljardia, sytyttänyt tulipaloa enkä soittanut hätänumeroon.

Kaiken tämän sijaan olen muun muassa yöpynyt jotakuinkin vinossa mökissä.

kesän satoa

2011-07-30T18:00:00.000+03:00

Ennustavat yölämpötilojen laskevan lähelle kymmentä. On lohduttavaa ja toisaalta haikeaa, ettei tämä paahtavan kuuma kesä jatku ikuisesti. Kuten talvellakin, ehdin joksikin aikaa unohtaa kaiken muuttuvaisuuden, toisiaan seuraavat vuodenajat.
Syksy hiipii mieleen, saa unelmoimaan uusista säärystimistä ja ensimmäisestä aamusta, jona maisema on valkeassa riitteessä. Oivalsin, että parvekkeellekin tulee syksy, sillä tiputtaahan japaninvaahtera lehtensä, kun ne ensin ovat värjäytyneet tummanpunaisiksi. Aikaisempina vuosina ovat olleet sitä tummemmat, mitä kuumempi kesä syksyä edelsi. Aion haalia pudonneet lehdet puun alle suojaamaan juuria pakkaselta.

Arvailen mielessäni, montakohan viikkoa menee, kunnes köynnökset kuolevat ja tulee aika riipiä ne irti parvekkeen verkoista - milloin vehreä kesähuone tyhjennetään ja jäljelle jää betonilattia ja yksinäinen vaahtera laatikossaan.

Sitten tulee lumi, ja viima, ja pimeys.

Ja sitten aurinko, ja lattiaa peittävä jää hajotetaan palasiksi, jotka sulavat nopeammin. Ja sitten kannetaan taas kaikki takaisin.

kipinöitä mikroaaltouunissa

2011-07-28T22:00:00.001+03:00

Minut ohitti tänään mies, jonka sähkönsinisen pyöräilyasun selkämyksessä oli nuoli alaspäin sekä teksti

Attention squeezy here

kai ajelehtia voi paikallaankin

2011-07-17T22:25:00.001+03:00

Syksy tulee.
Katsellessani kukkivaa rukolaa huomaan miettiväni, että ensi keväänä maltan kylvää siemenet ehkä vasta huhtikuussa. Kuin kesä olisi jo ohi, ja kaikki tehtävissä vasta sitten seuraavalla kaudella. Kamomillassa on pari hassua kukkaa, vaikka kuvittelin purkittavani koko talven teevarannot parvekkeelta. Vieläkö voi kylvää uutta, ja kuka sen ehtii? Paniikki.

Toisaalta on rauhoittavaa havahtua oletukseen, että on samassa paikassa ensi keväänäkin. Se on tervetullut ajatus ja tunne, vaikkakin taas kerran on kuin tuntisin niin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Meillä oli vieraita, ja selvästi jotakin mielenkiintoista katseltavaakin.

Parveke!

2011-05-12T22:36:00.000+03:00

Edessäni laskee aurinko. Vähän siitä oikealle kulkee juna harjun laella.

Japaninvaahtera selvisi talvesta sittenkin

Tuoksuttelija

On jokseenkin hämmentävää viiden vuoden unelmoinnin jälkeen todella istua tässä.

Kurkkaava kummitus

2011-04-29T09:54:00.001+03:00

Vuodenaikojen rajamailla

2011-04-24T16:30:00.001+03:00

Parvekkeen lämpömittari näyttää tasan kahtakymmentä.

Ei sitä voi ottaa pois

2011-04-14T12:03:00.002+03:00

Päivästä toiseen se paras juttu.

Pötköt

Loikoileva

2011-04-11T20:16:00.002+03:00

Yhtäkkiä paras juttu onkin vieraiden jäljiltä huoneen nurkkaan jäänyt kokoontaitettu patja mustassa suojapussissaan.

Kevätkarvaa

Tätä kissan korvaa katsellessani alan ajatella sitä, että joissakin verisuonissa ei mahdu kulkemaan kuin yksi punasolu rinnakkain.

Ja sitten sitä, että mitä on kulkea rinnakkain, yksinään.

Terve, aamu

2011-04-04T10:53:00.000+03:00

Valkea kissa juoksee sivuttain ja häntä pystyssä kohti ja mouruaa. Toinen tekee pukkihyppyjä matkalla kylppäriin. Minä sekoitan tyrnijauhetta jukurttiin ja päätän, että kirjoitan jukurtti, koska minusta suomea lausutaan kuten kirjoitetaan.

Kissanmintut, ruohosipulit ja sumu

Menen tänään hakemaan ajokorttini poliisiasemalta. Oli aavistuksen pysäyttävä hetki tajuta, että kahdenkymmenen viiden vuoden kuluttua olen viisikymmentä.

Aurinkokylpijät

2011-03-29T11:00:00.005+03:00

Aamun mato

2011-03-22T09:49:00.000+02:00

Koulin kissanminttuja ja timjameita sanomalehdestä rutistelemiini lieriöihin. Kaikki paitsi saksankirveli ovat jo itäneet ainakin muutaman hennon yksilön voimin.

Piskuisia + konkari-klementiini viime talvelta

Parvekkeella on viisi astetta lämmintä, vaikka aurinko tekee matkaa vasta talon toisella puolella. Ostan vaaleansinisen suihkupullon sen vihreän tilalle, josta ei tullut sumua vaan suuria sadepisaroita.

Viikon vanha kevät

Taidan nostaa kirjoituskoneen esiin.

Niin kului talvi

2011-03-12T14:04:00.001+02:00

ja on kevät.

Tiistaina peittelen siemeniä multaan. Perjantaina itää yksi (1) timjami. Lauantaina näkyvät myös kissanminttu, oregano, basilika ja ruohosipuli.

Taivaaseen repeää kirkkaita sinisiä laikkuja. Kävelen Tahmelan rantaa. Järvenpohjan kivet lepäilevät paljaina ja kosteina sulissa kohdissa. Yksi vene on kirkkaanpunainen. Muistelen nähneeni taulun, jossa on juuri nämä värit, ja kivet, ja sulava lumipeitteinen jää.

hiljaisuuteen

2011-01-05T15:39:00.000+02:00

Lähdimme, kun aurinko paistoi, ja muualla ihmiset kerääntyivät tanssimaan Tapania.

Tuonne menimme.

Tuolta tulimme. (Myöhemmin tuli myös hirvi.)

Syvensimme polkua, jota oli joskus kävellyt aluksi ihminen, loppumatkasta metsärusakko - sellainen villiyksilö, ei mikään citykani.

Tuolla se muu maailma. Täällä sisällä sinä ja minä.

seitsemisen hetkeä

2010-10-20T20:25:00.001+03:00

Kävelemme metsään.

Pitkospuiden pinnassa on jäätä ja siellä täällä pehmoisenvihreässä sammalikossa pieniä lumikasoja. Suonsilmän vesi tuntuisi sormenpäissä viiltävän kylmältä. Kesällä, toisaalla, pysähdyin paarmoista huolimatta pirskottamaan suovettä hyttyshatun alle helpottamaan hiostavaa hellettä. Juomaveden loputtua täytin pullon polunvarren lähteestä - en juotavaksi, vaan vilvoitukseksi.

Tänään on lokakuu, ja maassa ensilumen rippeet.

huomen

2010-07-27T09:34:00.000+03:00

Käännän kylkeä, ja sinertävän harmaa kissa surauttaa moottorin käymään ikkunalaudalla. Hetken kuluttua rahiseva ja rutiseva rakkaudenkerä käpertyy vatsani päälle.

Vedän valkoisen kesämekon ylleni ja hiippailen paljain jaloin marjapuskien ääreen. Kerään syvään vihreään kulhoon aamiaisen verran punaisia ja mustia viinimarjoja ja viininpunaisia vadelmia. Kokeilen eilen virittämääni riippumattoa - se ei ole märkä, vaikka yöllä ukkosti.

Palatessani sisään kissa kertoo vuolassanaisesti ja kovaan ääneen kaiken, mitä ehti tapahtua poissaoloni aikana. Tarina etenee oletettavan seikkaperäisesti, sillä muuten on hankala uskoa, että kului vain muutama hassu minuutti. Kaadan kulhoon viiliä ja hunajaa.

Kissa palaa ikkunalaudalle ja tekee hännästään koukun. Lokki huutaa kauempana.

salamatkustaja

2010-07-20T16:41:00.000+03:00

i thought about writing
but then i felt more like sleeping

maybe some other time

in the middle of summer

2010-06-22T23:17:00.001+03:00

day length 19 hours 31 minutes

at work

2010-06-17T20:36:00.000+03:00

out of my comfort zone

what seemed not worth it now feels quite fine
what chases me day and night will call it a day

in october there are different views
and different eyes

i wish i had a home again
a bathroom to buy vanilla soap for

all them hasty

2010-05-31T19:28:00.001+03:00

wanted immediately or right away

can i have it today

if i bring it at 7 pm it's surely ready by morning
you don't need sleep do you

funny how we imagine
it's all about us

look up

2010-05-30T17:21:00.000+03:00

i must have done something really good in a past life

sinä katsot minua hyvästiksi junan ikkunasta

2010-05-24T23:39:00.001+03:00

heat
bread
mornings
hand
guitar
strawberries

finally rain

sunday afternoon, laying on a floor
realizing
i don't need to wait for anyone anymore

suddenly everything is right here, right now

easy

2010-05-14T14:22:00.001+03:00

bag: Humbugi Asuste

keskiössä

2010-05-07T07:16:00.000+03:00

Forgetting a yoga lesson when there's sun in a pair of new eyes

lately

2010-05-05T22:33:00.001+03:00

One is losing her mind with the staggering amount of constant interest on what she's up to
while playing her part of being a willing member of a community.

Simultaneously:

Blowing ants off the shower floor.
Napping.
Buying a tent.
Studying the fundamentals of music.
Groping the guitar.
Singing.
Planning on buying some 300-euro conga drums.
Booking a yoga retreat in the archipelago.
Eyeing the sudden green on the trees.

room mate

2010-05-01T19:37:00.000+03:00

there must be light somewhere

2010-04-28T07:27:00.001+03:00

i accidentally boiled an ant this morning
what a horrible way to die
to become breakfast and then be thrown away

we're way too picky up here

where's home anyway ?

2010-04-25T14:28:00.000+03:00

all the great men in my life seem to wear a superman t-shirt

yet too cold

2010-04-19T15:13:00.001+03:00

wireless lan at the railway station
everybody seems to be going somewhere

i believe this is the beginning of a journey

funny how it goes
not a single thing as planned
but why worry?

it's always as uncertain
whether we want to recognize it or not

back to where i started

2010-04-19T08:12:00.000+03:00

change of plans
change of plans
feels quite fresh

i wonder what'll happen next

then i stop wondering
and stare straigth to the morning sun for breakfast

empiric experience

2010-04-17T21:28:00.000+03:00

out of college
money spent
see no future
pay no rent

cycling an hour through a pouring sleet
someone boiling me rice in the kitchen
borrowing an odd pair of dry socks and a t-shirt
we are not alone

soon i freak out

2010-04-09T14:57:00.000+03:00

an expected call
an unexpected call
vanilla ice cream
packing packing packing

i flee

eleven to go

2010-04-06T11:28:00.000+03:00

people

2010-04-04T10:18:00.000+03:00

no eggs for easter

2010-04-02T13:42:00.001+03:00

observations

2010-04-01T23:08:00.000+03:00

1. Do yoga. It makes you feel better.
2. Eat less chocolate. It makes you feel worse.
3. Write. It flows when done more often.
4. Run. It makes it easier to breathe.
5. Breathe. It helps prevent death-related symptoms.
6. Sing. You get better.
7. Meet people. They're awesome.
8. Make a list. There's form even in obscure.
9. Believe in signs when you see them. You're not imagining.
10. Imagine. That might just be all you've got.

get up

2010-03-30T10:09:00.001+03:00

I remember the forests
your mother teaching us mushrooms
and telling stories about when she was young

eating blueberries from the twig
I ate everything I collected and you gave me yours

I had the last ones for breakfast today

baby i'll try

2010-03-29T18:49:00.001+03:00

this spring is so tiring

i wish there were only moments with dance

what if i only dance?

let us go

2010-03-26T17:32:00.000+02:00

the earth is burning
it's burning under my feet
my feet are burning

let's go let's go let's go

i hate the scent of lavender

2010-03-22T10:09:00.002+02:00

it's never too late

2010-03-17T22:32:00.000+02:00

What happens when one dies?

Where does she go?

Now that you're gone, I feel I want to get to know you better.
It takes more faith from now on.

You made a difference. Have a good one

you set my heart on fire

2010-03-09T14:54:00.002+02:00

Today
I hang around in sweatpants
eat to empty the fridge
watch people waiting and getting on the bus
stop to drop a letter into a mailbox
wonder if the colour is yellow or orange
and if it matters

wander around the railway station to listen to the sound of a journey beginning
buy myself a ticket and carefully place it somewhere safe

pet the cat
pack the backbag
sleep a good night

and tomorrow I leave

can't believe it's march already

2010-03-07T12:28:00.003+02:00

Hanging out with Bruce Springsteen on a sunny Sunday afternoon.
I wind my soaring throat and step outside to meet the sun: I've been missing you.

there's no shame in being crazy

2010-03-04T15:54:00.004+02:00

shady blues

2010-03-04T09:31:00.001+02:00

when i see you
looking through windows
temptation swins
do not cry into the water
just get in

inspired by lumetta

huomio

2010-02-28T20:10:00.000+02:00

"Kun lentokone vihoviimein pääsi lähtemään Ciampinon kentältä, toivotti kapteeni Laitinen miehistöineen tervetulleeksi. Myöhemmin itse kapteeni kertoili leppoisaan sävyyn lentoreitistä, lentokorkeudesta ynnä muusta ja totesi lopuksi, että Suomessa on jo alavilla paikoilla hallan vaara. Ja silloin know-how-mies mietti katkerasti, että olisikin vain alavilla paikoilla hallan, mutta kun tuppaa olemaan kaikkialla muualla hullun tai ainakin hulluksi tulemisen vaara taas yhdeksän ylipitkää kuukautta. Tätä hän ei kuitenkaan sanonut rakastajattarelleen, sillä ei pidä loputtomiin yleensäkään vaivata läheisiään omilla, jatkuvasti alavireisillä pohdiskeluillaan."

Juhani Peltonen tekstissään Päätös olla tutkimatta seinämaaleja Roomassa (Osuma- ja harharetkiä 2005)

getting up in the morning

2010-02-26T10:26:00.001+02:00

to turn around

2010-02-25T11:46:00.002+02:00

suede: trash

2010-02-22T10:49:00.001+02:00

whomever i choose

2010-02-21T18:48:00.002+02:00

vapouring
inside out

drifting

2010-02-19T14:13:00.002+02:00

piles of cold, wet and muffle

everywhere

you know

2010-02-18T15:11:00.004+02:00

all you gotta do is tell me what you sippin' on
and i promise i'm gonna keep it comin' all night long

darkest of chocolates

2010-02-15T22:26:00.002+02:00

kaupassa oli mandariineja!
en ollut nähnyt niitä vuosikausiin

lyijykynäviivoja ovenkarmissa

2010-02-14T16:12:00.007+02:00

joku saisi tulla katsomaan, että kirja päälaellani on suorassa
tunnen itseni metrikaupalla pidemmäksi

hämärtyy ja

2010-02-13T16:59:00.005+02:00

tuijotellessani kattoon tajusin yhtäkkiä, että osa ihmisistä pitää tärkeänä
katon suoruutta

päivän pituus kahdeksan ja puoli

2010-02-11T10:16:00.002+02:00

tapahtuu hitaammin
kun lusikoi rahkaa vasemmalla kädellä

sietämättömän hyvä olla

2010-02-10T13:07:00.003+02:00

herkkuja

2010-02-07T13:50:00.001+02:00

kotitekoista viiliä, viime kesän vattuja, pähkinöitä, kookoshiutaleita

siis miten ne pärjää

2010-02-06T09:42:00.003+02:00

lauantaiaamuinen vaellus halki uneliaan kaupungin
helmikuun alussa linnut laulavat ennen auringonnousua
kengät hiertävät vieläkin kantapäät vereslihalle
huudan tien toiselle puolelle vastaukseksi että maitoa siinä on
tervehdin rappuun vilahtavaa yksisilmäistä naapuria, joka ei vastaa hymyyn
lämmitän mukillisen aamulla lypsettyä
enkä sekoita siihen mitään

luen lehdestä sossumedioista ja vuorovaikuttamisen tulevaisuudesta ja mietin
mitä tapahtuu meille, jotka alkuhuuman jälkeen irrottaudumme
olemmeko viiden vuoden kuluttua yhtä harvassa kuin ne, jotka eivät hankkineet matkapuhelinta?

pirkka-kuluttaja

2010-01-30T10:15:00.002+02:00

"Ananastölkin repäisyrengas irtori, kun yritin avata tölkkiä. Kuinka tölkin saa nyt auki?"

miten sitä ennen pärjättiinkään!

joskus on hyvä heittäytyä selälleen

2010-01-29T12:39:00.001+02:00

tsirp

2010-01-29T11:54:00.000+02:00

läpitalonhuoneisto

2010-01-23T10:43:00.001+02:00

luode

kaakko

08:51

2010-01-21T09:04:00.000+02:00

vuorokausi on liian lyhyt

tolkuttoman huonoja venäläisiä elokuvia
kävelyitä näkötornille ja ruusutarhoihin
lounaita konservatoriolla ja kirjastoissa
keskusteluja siitä, minkä voi saavuttaa lakkaamalla yrittämisen ja unohtamalla itsensä
oivalluksia
oivalluksia

09:02

2010-01-20T09:47:00.000+02:00

jaffat tulloo

2010-01-14T16:34:00.013+02:00

yllättäen pöydän nurkalla klementiini nostaa päätään
en osaa päättää siirtäisinkö sen lähemmäs ikkunaa vai jättäisinkö rauhaan

koskaan ei tiedä, milloin suistaa jotakin raiteiltaan

изучаю русский

2010-01-14T03:28:00.013+02:00

maamerkkinä niille

2010-01-13T19:17:00.003+02:00

satumaisemia

2010-01-10T10:00:00.008+02:00

yön aikana ikkunan takana oli tapahtunut parinmuodostus
sankka sumu oli laskeutunut puiden käsivarsille
ja lepäsi nyt hiljaa, luonnostaan, uneliaasti

helli itseäsi

2010-01-09T21:31:00.003+02:00

uskoon kuuluu epäusko

2010-01-06T05:07:00.010+02:00

Vuosi vaihtui Kolin kansallispuistossa tykkylumen keskellä. Enpä keksi juuri parempaa. Jos reissusta olisi kuvia, ehkä näyttäisin sen auringon tulisen pallon, joka hohti ohuen udun takaa pakkasessa ja valaisi yksinäistä kulkuani oudon vaaran laella polviin ulottuvassa hangessa, ja ne rakastavaisten tekemät lumienkelit polun varressa, ja sen suuntaa viittovan pienen kuusiukon valkeassa puvussaan juuri kun usko oikeasta suunnasta alkoi horjua.

Vaan sitä hiljaisuutta ei voi ikuistaa, tai sitä tunnetta, joka valtasi mielen ja kehon seisoessani huipulla viimassa ja katsellessani jäätynyttä Pielistä ja erätuvan piipusta kaukana hiljakseen nousevaa savupatsasta - jotenkin mitätöntä siinä maisemassa. Ilosta otettuja juoksuaskeleita, alas luisuttuja jyrkkiä rinteitä, tupsahtamista infotauluille, joita ei näy kartassa - sitä miten varaksi otettu puhelin sanoo kylmyydessä sopimuksen irti ja aurinko lähenee taivaanrantaa, ja samalla hetkellä vastaan tulee niitty, jonka halki toissapäivän iltana vedettiin pulkallinen vettä ja ruokaa säkkipimeässä.

Paluu perusasioihin tekee hurjan hyvää. Halkojen hakkuu, tuvan lämmittäminen, kaasukeittimen sihinä veden kiehuessa, kynttilänvalo, pitkät keskustelut ja hiljaisuudet, satunnainen syvä uni vuorokauden hetkeen katsomatta.

Vuoden toisen päivän valjettua metsästä vaelsi onnellinen nainen. Irrottaminen teki kipeää, ensimmäiset sata kilometriä tuijotin junan ikkunasta maisemaa näkemättä. Takaisin siihen mistä lähdin, niinkö?

Kuusi tuntia junassa muokkasi ihmistä, kuten kolme päivää metsässäkin. Vain kolme päivääkö? Aika katosi. Ei kai koskaan voi palata, ei todella, aina tapahtuu muutos. Lauantai-iltainen Tampere osui silmiini terävänä, virikkeettömyys oli herkistänyt aistit, ja Koskikeskuksen elokuvateatterin popcornintuoksu suorastaan repi tajuntaa stepatessani rinkka selässä pitkin keskustaa bussiin pääsyä odotellen.

Sittemmin flow on ollut hyvä, ilo ja innostus konkreettisesti tässä. Luovun joka päivä jostakin: pakkaan tavaroita ja vaatteita pois vietäväksi, deletoin, ajattelen merkityksettömäksi. Rojun alta paljastuu puhtaita, sileitä pintoja, ilmaa, tilaa. Hengitän, silmiini osuu yläsängylle kiipeämisestä mustaksi ruhjoutunut sääri, hymyilen. Mukaan tarttui myös paljon sellaista, mikä ei koskaan haalistu.

en enää tahdo tietää mihin seuraavaksi meen
-Yona

liedellä porisee

2010-01-05T21:01:00.013+02:00

enkä huoli vaik illuusioo oiskin tää huolettomuus

Näin laulaa Yona.

viides sinfonia

2010-01-03T12:52:00.007+02:00

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi, 1972

and i miss you

2009-12-29T22:51:00.007+02:00

On pakko etääntyä, että tämä helpottuisi.

Kun ikävä on laimentunut ja suru kuluttanut kaunan pois
voimme lähestyä väljemmin,
ja kiintymys jää.

Liisa Laukkarinen, 1972

pikkuruiset

2009-12-28T13:12:00.005+02:00

keskustelu

2009-12-27T15:39:00.008+02:00

palaan puhtaaseen kotiin
sidon kolme kuukautta kansiin
ikkunassa koivujen rungot ovat kultaisia
viipyilen yöpaidassa iltapäivään ja alleviivaan lahjakirjasta rivejä
mietin mitä eroa on onnella ja ilolla
ja onko sillä merkitystä

taaskaan en ole tuntenut tällä tavalla koskaan aikaisemmin

mietin eroja ihmisten muisteissa
miten todellisuus rakentuu eri tavalla

eroja ihmisissä

ja että aikaa ei ole.

vedän kengät jalkaan ja kävelen joogatunnille halki kaupungin

kirjat ja kalsarit

2009-12-17T18:25:00.013+02:00

simplify

2009-12-16T23:46:00.006+02:00

muista

2009-12-15T23:45:00.008+02:00

taantuma

2009-12-14T18:58:00.008+02:00

kun minä olin nuori
käveltiin hakemaan maitoa ja munia läheiseltä maatilalta
viidentoista asteen pakkasessa

kotona yllätyttiin
että on se vaan tiivis
kun ei pisaraakaan vuotanut yli, mutta tonkka oli puolillaan kermavaahtoa

kun minä olen vanha
kahviloista saa kolikolla luomumaitoon vaahdotettua sulaa raakasuklaata
tuoteselosteet ymmärtää ilman googlea
ja junalla on halvempi matkustaa kuin lentokoneella

siirtelen esineitä

2009-12-13T23:56:00.003+02:00

tänään istuin ja kuuntelin sibeliuksen toista sinfoniaa
sellisti oli niin kaunis etten saanut silmiäni irti

muistelin kätesi käteeni
ja unohdin missä olin

jipii

2009-12-13T11:55:00.002+02:00

enää viikko

sitten päivä alkaa pidetä
ja kohina vähetä

kitchen view

2009-12-07T21:58:00.007+02:00

tänään

vaihdoin verhot
käänsin pöydän
siirsin lipaston
lakaisin kivet lattialta
pudotin kuoria postilaatikkoon
ostin mustikkahilloa ja rommia pullon

huomenna nukun pitkään
leivon perunaleivoksia
ja katselen mekkokangasta suunnitellen aloittamista

universal shape of kitten

2009-11-20T12:31:00.006+02:00

kaukaa kaukaa kaukomailta
saapui eilen toveri santa fe
otti lentokoneen
otti lähijunan
jalkapatikan
tuo mainio toveri santa fe

ex orient lux

2009-11-04T22:16:00.005+02:00

aamu

häikii tuo

2009-11-02T17:16:00.006+02:00

radiosta kuultua

2009-10-29T19:28:00.010+02:00

"vaikeasti työllistyvät"